Kun aloitin kirjoittamaan blogia viime lokakuussa, pohdin aluksi millä kielellä kirjoittaisin ja hetken jopa suunnittelin kirjoittavani kahdella kielellä: suomeksi ja espanjaksi. Aloitin kuitenkin kirjoittamaan pelkästään suomeksi, sillä aluksi blogin suhteen minulla oli paljon opittavaa ja kahdella kielellä kirjoittaminen veisi liian paljon aikaa, jota minulla pienen pojan äitinä ja töissä käyvänä ihmisenä ei ollut liikaa.
Nopeasti kuitenkin huomasin, ettei oppimisen tarve koskenut ainoastaan tietotekniikkaa, sillä jo ensimmäisen blogitekstin kirjoittaminen yllätti minut huomaamaan, että olin unohtanut suomen kielen kieliopin melkein kokonaan ja joka lause oikein pursusi virheitä. Ulkomailla viettämäni yli kymmenen vuotta olivat siis heikentäneet oman äidinkieleni osaamista niin, että oikein hävetti.
Nyt parin kuukauden kirjoittamisen jälkeen tekstin tuottaminen sujuu jo hieman paremmin, vaikka monesti joudunkin miettimään erityisesti sanajärjestystä lauseessa. Eli jos te rakkaat lukijat huomaatte virheitä tekstissä ja outoja lauserakenteita, pyydän ymmärrystä ja lupaan harjoitella paljon kirjoittamista, jotta tekstiä olisi miellyttävämpi lukea. Ja nyt siis asiaan, eli miten pahasti kieleni onkaan solmussa päivittäen.
Mitä kieltä puhumme kotona?
Mieheni on espanjalainen, ja kun tutustuin häneen osasin jo espanjaa, joten meillä ei ole ollut koskaan tarvetta kommunikoida muulla kielellä. Tunnen paljon pariskuntia, jotka käyttävät kotikielenä englantia, vaikka se ei ole kummankaan äidinkieli, eikä sen maan kieli missä he asuvat. Vaikka nämä pariskunnat oppivat ehkä ajan kanssa toisen osapuolen kielen, on niin sanotun kotikielen vaihtaminen myöhemmin vaikeaa, kun on opittu ilmaisemaan tunteita ja kommunikoimaan tällä tietyllä kielellä.
Näin kuitenkaan ei ole käynyt meidän kohdalla, mutta mieheni kanssa kommunikoiminen on hieman muuttunut siitä asti, kuin meille syntyi lapsi. Jo alusta asti aloin puhumaan pojallemme suomea ja kiitos siitä kuuluu varsinkin miehelleni, joka muistutti minua suomenkielen käytöstä, jos vaikka vahingossa lepertelin vauvalle espanjaa. Aluksi suomen kielen puhuminen vauvalle, joka ei kauheasti vastaile takaisin, ei tuntunut luontevalta. En kai ollut koskaan käyttänyt ennen äidinkieltäni tähän tarkoitukseen ja niihin aikoihin muutenkin puhuin suomea hyvin vähän.
Nyt kun poikamme on 2,5 – vuotias, tuntuu suomen kielen puhuminen luontevalta hänen kanssaan. Tosin viime aikoina hän on alkanut kysymään minulta espanjaksi ”¿Esto qué es? ”, Mikä tämä on? – jolloin aivoni haluaisivat automaattisesti vastata hänelle espanjaksi, ja kun yritän miettiä suomenkielistä sanaa esineelle, jota poikamme osoittaa sormella, ei se tulekaan helposti mieleeni.
Mitä taas mieheeni tulee, raukka on välillä ihan pihalla, sillä hän ei ole koskaan oppinut puhumaan suomenkieltä hyvin, vaikka tietääkin paljon sanoja. Välillä joudun jopa kääntämään poikamme puhetta hänelle, sillä vielä lapsi saattaa puhua yhden lauseen espanjaksi ja seuraavan lauseen taas suomeksi, jolloin mieheni tippuu kärryiltä. Hienoa olisi, jos hän tulevaisuudessa opiskelisi edes hieman suomea, jolloin ei olisi niin väliä mitä kieltä kotona puhuttaisiin. Nyt siis minä puhun pojallemme suomea, mieheni taas puhuu hänen kanssaan espanjaa ja kun olemme kaikki kotona, puhumme pääsääntöisesti espanjaa.
Arkeni on työpaikalla monikielistä
Töissä hotellin respassa taas joudun käyttämään enimmäkseen englantia ja espanjaa, tosin esimerkiksi tänään puhuin asiakkaille myös hieman ruotsia, ranskaa ja saksaa, vaikka näitä kieliä en todellakaan osaa hyvin. Harmikseni aikoinaan lukiossa en opetellut kunnolla ruotsia, ajatellen etten sitä varmasti tulisi paljoakaan käyttämään, ja nyt sen osaamisesta olisi suuri apu työssäni.
Työkavereiden kanssa puhun espanjaa, sillä suurimmaksi osaksi he ovat espanjalaisia, vaikka voisin kyllä puhua englantiakin heidän kanssaan, sillä kaikki respan työntekijät puhuvat hyvää englantia.
Kun koko työpäivän vaihdan kieltä jatkuvasti, ja saatan puhua puhelimessa yhdellä kielellä ja samaan aikaan edessäni oleva asiakaan kanssa toisella kielellä, on päivän päätteeksi pää aika tyhjä ja melun sietokyky aivan täynnä. Usein autossa kotimatkalla en kuuntele edes musiikkia, sillä tarvitsen hetken hiljaisuutta ja tilaa omille ajatuksilleni.
Millä kielellä ajattelen tai näen unia?
Tätä minulta kysytään aika usein, ja oikeastaan en edes välillä tiedä millä kielellä ajattelen. Joskus olen kyllä huomannut ajattelevani jopa kahdella kielellä, vaihtaen kieliä lauseesta toiseen, joka on tuntunut jopa hieman huvittavalta huomattuani sen. Alkuvuosina täällä Espanjassa huomasin näkeväni unia espanjaksi, ja luulen tämän johtuvan uuden kielen opettelusta johtuvasta tietotulvasta, joka vaikutti stressinä jopa uniini. Nyt tilanne on jo tasoittunut ja saatan nähdä unia suomeksi, espanjaksi ja englanniksi.
Viime vuosina olen huomannut espanjalaisten innostuneen englannin kielen opiskelusta ja myös lapsia viedään innoissaan iltapäivisin englannin kielen tunneille. Syynä tälle ilmiölle voi olla kova kilpailu työpaikoista, jolloin hyvä kielitaito voi avata ovia, jotka muuten pysyisivät kiinni. Varmasti hyvä kielitaito ei mene koskaan hukkaan. Oletko samaa mieltä kanssani?
Saludos!
Annika P.
